Rytmimusiikkilinjalla voit opiskella seuraavia instrumentteja:
Keskiössä ovat oman instrumentin opintojen lisäksi sekä yhteissoitto eli bänditunnit että musiikin hahmotuksen opinnot.
Musiikillisesti soitto- ja laulutyylit pohjaavat afroamerikkalaiseen musiikkiin (esim. blues, jazz, soul, rhythm&blues, funk, pop, rock) latinalaisamerikkalaista (esim. son, salsa, samba, bossa nova) ja musikaali- ja musiikkiteatterimusiikkia unohtamatta.
Opintojen aloittaminen ei edellytä aikaisempaa osaamista.
Basso

Jokaisesta bändistä löytyy basso jossain muodossa. Basso on jokaisen bändin ja kokoonpanon kivijalka. Basso on mukana kaikessa musiikissa hevistä kansanmusiikkiin ja klassisesta jazziin.
Bassokitara
Basso on yleisimmin nelikielinen, mutta usein näkee myös viisikielisiä. Bassokitaraa soitetaan enimmäkseen sormilla mutta tarpeen vaatiessa myös plektralla. Bassoja löytyy nykyään eri kokoisina eri kokoisille soittajille.
Aloittelijankin on syytä hankkia vahvistin, hihna sekä selässä kannettava laukku missä basso kulkee helposti tunneille ja bänditreeneihin. Aloittava soittaja saa tällaisen hyvän kotiharjoittelusetin jo parilla sadalla eurolla. Opettaja opastaa ensimmäisen soittimen hankinnassa, sopivia soittimia löytyy Tampereeltakin paikallisista musiikkikaupoista.
Bassokitaran opiskelun aloitusikä on yleensä noin kymmenen vuotta, mutta aikaisemmin ja myöhemminkin voi aloittaa. Iällä ei ole oikeastaan väliä, jos on innostunut musiikista ja haluaa opetella soittamaan.
Kontrabasso (rytmimusiikki)
Monet bassokitaran soittajat soittavat nykyään myös kontrabassoa. PMO:n rytmimusiikkilinjalla voi opiskella kontrabassoa rytmimusiikin näkökulmasta. Voit aloittaa suoraan kontrabassolla tai ottaa kontrabasson sivusoittimeksi bassokitaran rinnalle.
Kitara

Sähkökitaraa soitetaan yleensä bändissä. Se löytyykin mitä erilaisempien musiikkityylien (esim. blues, kantri, rock, metalli, disco, funk, jazz…) kokoonpanoista, taustalla säestämässä ja/tai soittamassa melodiaa.
Useimmat aloittavat sähkökitaransoiton n. 13-vuotiaana. Soiton voi kuitenkin aloittaa jopa ennen kouluikää.
Sähkökitaroita on monta eri mallia ja valmistajaa. Kitara valitaan yleensä sen perusteella, mitä musiikkityyliä soittaa. Ensimmäiseksi soittimeksi käy kaikki perusmallit kuten esim ”Stratocaster”. Myös tätä mallia löytyy useilta valmistajilta.
Edullisimmat aloittelijapaketit jotka sisältävät myös vahvistimen maksavat n. 200–300 euroa mallista riippuen. Kannattaa tutkia myös käytettyjä soittimia!
Laulu (pop/jazz)

Pop/jazz-laulunopetus antaa perustan terveelle ja tyylinmukaiselle äänenmuodostukselle. Opinnoissa pääsee tutustumaan rytmimusiikin eri tyylilajeihin, yhtyeen solistina toimimiseen sekä halutessaan omien biisien tekemiseen. Opetus lähtee aina oppilaan omista kiinnostuksen kohteista ja vahvuuksista.
Pop/jazz-laulussa käsiteltävät laulutyylit pohjaavat afroamerikkalaiseen musiikkiin (esim. blues, jazz, soul, rhythm&blues, funk, pop, rock). Niin ikään voidaan perehtyä vaikkapa musikaalilauluun, latinalaisamerikkalaiseen musiikkiin, laulelmaan tai iskelmään. Äänenkäytön lisäksi perehdytään ilmaisuun (tunne ja tulkinta) ja tekstin sekä rytmin käsittelyyn.
Oppilailla on mahdollisuus esiintyä erilaisissa konserteissa opistomme bändien ja muiden kokoonpanojen solisteina ja kehittää esiintymisvalmiutta.
Piano

Piano on rytmimusiikissa tärkeä soitin yhtyeissä, säestyssoittimena ja soolosoittimena. Pianoa opitaan soittamaan eri tyyleissä (esim. rock, pop, blues, jazz) niin nuoteista, sointumerkeistä, korvakuulolta kuin improvisoidenkin.
Pianon opiskelu on sopiva aloittaa alakouluikäisenä. Pianistit saavat omat soittotunnit ja pääsevät heti myös bändisoittoon mukaan. Pianon lisäksi opitaan soittamaan muitakin bändisoitossa tarpeellisia kosketinsoittimia (esim. syntetisaattorit ja sähköurut), mutta kotiharjoitteluun tarvitaan piano, mielellään akustinen.
Pianonsoittoa rytmimusiikkilinjalla opettavat Saku Järvinen (Tampere) ja Aapo Heinonen (Ylöjärvi ja Tampere).
Lisätietoa pianoista ja muista kosketinsoittimista
Rummut ja muut lyömäsoittimet

Lyömäsoitinopetusta annetaan sekä klassisessa että rytmimusiikissa. Alkeisopetuksessa ei ole eroa musiikinlajien välillä. Alussa keskitytään perusasioihin, kuten kapulaote, käsien liikeradat, eri rytmeihin sopivat käsijärjestykset ja soittoasento.
Oppikirjoina käytetään mm. Risto Skrikbergin ”Harjoitellen rumpaliksi”, ”40 Rudimenttia” ja ”Rudimentaalisen rummunsoiton neljä peruslyöntiä”. Myös Dave Vosen ”The Reading Drummer” on erittäin käyttökelpoinen sekä vasta-alkajille että pidemmälle ehtineille.
Opiskelun alkaessa oppivälineinä ovat paksuhkot rumpukapulat (malli 5B tai paksumpi), oppikirja(t), metronomi sekä soittoalusta, joka voi olla pikkurumpu, kuminen harjoitusalusta tai vastaava. Koska alkeisopetus painottuu käsien motoriikkaan, ei rumpusettiä tarvitse heti alussa hankkia.
Opiskelun edetessä klassispainotteisissa opinnoissa tulevat mukaan melodiset lyömäsoittimet, kuten ksylofoni ja patarummut, mutta myös rumpusetin soittaminen. Rytmimusiikkiopinnoissa taas painotetaan rumpusetin soittoa. Lyömäsoitinopiskelussa korostetaan yhteissoiton merkitystä.
Oppilaan soittoa tunnilla äänitetään tai videoidaan tarpeen mukaan. Myös muita opiskelumenetelmiä, kuten lyömäsoitinyhtyeenä ja levyjen kanssa soittamista käytetään oppitunneilla.
Saksofoni

Yleisimmin soitetaan altto- ja tenorisaksofonia sekä hiukan harvinaisempia sopraano- ja baritonisaksofonia. Sopiva aloitusikä saksofonin soitossa on alttosaksofonilla (sopivan kokoinen lapselle) suunnilleen kymmenen ikävuoden paikkeilla. Hyvän aloitussoittimen saattaa saada jonkin verran alle tuhannella eurolla. Hyviä aloittelijan merkkejä ovat muun muassa Yamaha ja Jupiter.
Saksofonin ääni on hyvin taipuisa ja helposti muokattavissa erilaisen musiikillisen ilmaisun tarpeisiin. Saksofoni onkin keskeinen instrumentti jazzmusiikissa, ja se kuuluu olennaisesti myös muuhun afroamerikkalaiseen musiikkiin kuten rhythm and bluesiin ja souliin. Saksofonia käytetään myös klassisessa musiikissa sekä muun muassa pop-, rock- ja tanssimusiikissa, viihdemusiikissa ja eri maiden kansanmusiikissa. Saksofonia voi soittaa monenlaisissa kokoonpanoissa: rytmimusiikin pienyhtyeistä big bandiin, puhallinorkesterissa, toisinaan sinfoniaorkesterissa sekä kamarimusiikin kokoonpanoissa kuten saksofonikvartetissa.
Historian merkittäviä saksofonisteja ovat olleet muun muassa jazzmuusikot Sidney Bechet, Johnny Hodges, Coleman Hawkins, Lester Young, Charlie Parker, Sonny Rollins, John Coltrane, Michael Brecker, Jan Garbarek, rhythm and bluesin soittajat Lee Allen ja King Curtis sekä klassisen musiikin saksofonistit Marcel Mule, Daniel Deffayet ja Amy Dickson. Suomessa tunnettuja saksofonisteja ovat muun muassa Juhani Aaltonen, Jukka Perko ja Linda Fredriksson.
Belgialainen Adolphe Sax patentoi saksofonin Pariisissa vuonna 1846. Saksofoni kuuluu puupuhaltimiin – vaikkakin se on tehty ohuesta metallista, yleensä messingistä. Soittimen ääni saa alkunsa suukappaleeseen kiinnitetyssä yksinkertaisessa ruokolehdykässä eli lehdessä, joka saadaan värähtelemään puhaltamalla. Edelleen soittimen sisälle muodostuu värähtelevä ilmapatsas. Saksofonin äänen korkeutta, voimakkuutta ja väriä soittaja säätelee sormituksilla (sulkemalla tai avaamalla ääniaukkoja sulkevia läppiä), puhallustekniikalla, kurkunpään asentoa muuttamalla, kielen liikkeillä sekä ansatsilla eli huuliotteella. Myös soittimen, suukappaleen ja lehden valinta vaikuttavat suuresti saksofonin äänenlaatuun.
Viulu

Viulun ääni on ilmeikäs ja vivahteikas, joten ehkäpä juuri siksi se on yksi maailman arvostetuimmista soittimista. Viulussa on 4 kieltä, joita soitetaan jousen jouhilla, joskus myös näppäillen.
Viulunsoiton tavallisin aloitusikä on 5–10 vuotta. Soittimia on erikokoisia soittajan mukaan. Ensimmäinen soitin kannattaakin valita yhdessä opettajan kanssa, jotta soitin on kaikin puolin soittajalleen sopiva. Opistolta löytyy myös vuokrasoittimia.
Innokas asenne, säännöllinen kotiharjoittelu sekä kodin ja opettajan yhteistyö ovat tärkeitä tekijöitä viulunsoiton oppimisessa.