Jousisoittimen soiton voi alkaa jo noin 3–4-vuotiaana. Alussa tutustutaan soitonopiskelun perusasioihin: keskittymistä tuntitilanteeseen, musiikin ja ohjeiden kuuntelua, perussykettä, soittoasentoa, käsien liikeratoja, sormien motorista soittovalmiutta, melodian hahmottamista, rytmin toistoa sekä kotiharjoittelua. Musiikin kuunteleminen kotona on tärkeää oppimisen kannalta.

Soiton perustekniikkaa aletaan harjoitella ensimmäisistä tunneista lähtien, ja edetään lapsen valmiuden mukaisesti. Harjoitukset pyritään tekemään hauskasti ja lapsen maailmaan sopivasti toistamalla mallin mukaan.

Jousisoittajat tarvitsevat molempien käsien koordinaatiota, jousikättä ja vasenta kättä harjoitetaan ensin yksi käsi kerrallaan pienten leikkien ja tarinoiden avulla. Keskittymiskyvyn ja valmiuksien kasvaessa tekniikkaa ja melodioita vaikeutetaan.

Isompien aloittajien kanssa samat perusasiat käydään läpi, ja edetään soittajan taitojen mukaan.
Kotona pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua harjoittelussa. Lapsi ei välttämättä koe harjoittelua joka päivä hauskaksi, eikä muista sellaista asiaa leikin tiimellyksessä. Aikuisen tehtävä on muistaa harjoittelu, ja yrittää etsiä sille sopiva kohta päivästä. Alussa kotiharjoittelun ei tarvitse olla kuin ihan lyhyt hetki – rutiini on tärkeämpi kuin harjoittelun mitta. Jos harjoitteluun tottuu päivittäisenä, luonnollisena asiana, se on lapselle osa päivän toimintaa.

Oppilas tarvitsee soittotunneille ja kotiharjoittelua varten oman tai musiikkiliikkeestä vuokratun soittimen. Viuluja, selloja ja alttoviuluja on montaa kokoa eri kokoisia soittajia varten. Soitonopettaja auttaa arvioimaan, minkä kokoinen soitin on oppilaalle sopiva.