Enkelin silmin
säv. Matti Puurtinen
san. Turkka Mali
Suruttoman suvenlapsen lailla
paljain jaloin käydä tahtoisin
jälleen lapsuuteni kultamailla
ajatuksin raikkain avoimin.
Soisi suven tuulet niin kuin urut,
kuljettaisi kauas suuret surut.
Kyyneleet pois kuivuis vihdoinkin.
:;: Kun katsoo maailmaa enkelin silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden.
Niin viaton kun katse on,
voi nähdä sateella auringon. :;:
Pilvettömän sinitaivaan alla
kulkea kun kerran vielä sais,
lapsuuteni linnut laulamalla
minua kuin silloin lohduttais.
Soisi suven tuulet niin kuin urut,
kuljettaisi kauas suuret surut.
Kyyneleet pois kuivuis vihdoinkin.
:;: Kun katsoo maailmaa enkelin silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden.
Niin viaton kun katse on,
voi nähdä sateella auringon. :;:
Leipää Lempee Lämpöö
säv. Mariska, Väinö Wallenius ja Mikko Tamminen
san. Mariska
Vaikka pelottaa huominen
ja mitä tuo se tullessaan,
tartun lujempaa siihen,
mikä aiemminkin auttanut on jaksamaan.
Kolme sanaa vaan, perusasiaa,
mun mielenrauhan jälleen palauttaa.
Aina ennenkin
kaikki tavallansa järjestynyt on.
Miksi uskoisin,
että tällä kertaa tilanne on täysin toivoton?
Kun on hämärää, kun en tietä nää,
mä seuraan pientä toivon kipinää.
Leipää – sitä kunhan syödä saan
ja Lempee – hymyillään ja halataan.
Leipää, lempee ja lämpöö.
Leipää ei ees paljon vähän vaan
ja Lämpöö, jotta talvi taretaan.
Leipää, Lempee ja Lämpöö.
Taivaan linnutkaan eivät huolta kanna,
ne vain laulelee.
Minä myöskin saan tänään kaiken,
minkä elääksensä saada tarvitsee.
Ruista palanen, nauru lapsien.
On onni hyvin yksinkertainen.
Leipää – sitä kunhan syödä saan
ja Lempee – hymyillään ja halataan.
Leipää, lempee ja lämpöö.
Leipää ei ees paljon vähän vaan
ja Lämpöö, jotta talvi taretaan.
Leipää, Lempee ja Lämpöö.
Vaikka sanotaan,
että tuhoo kohti täällä kuljetaan
mä en suostukaan
tästä uskosta ja toivostani
koskaan luopumaan.
Leipää – sitä kunhan syödä saan
ja Lempee – hymyillään ja halataan.
Leipää, lempee ja lämpöö.
Leipää ei ees paljon vähän vaan
ja Lämpöö, jotta talvi taretaan.
Leipää, Lempee ja Lämpöö.
Tuulien teitä
säv. Jukka Salminen
san. Pirkko Arola
Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan:
”Anna rauha. Varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä.”
Laitan matkaan toiveen kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Pyyntö kantaa yli maailman:
”Anna rauha. Varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä.”
Lasken matkaan leijan kauneimman.
Se saa lentää tuulien teitä.
Toivo nousee yli ulapan:
”Anna rauha. Varjele meitä.
Anna rauha, varjele meitä.”
Tänä aamuna
säv. Jukka Salminen
san. Pirkko Arola
Tänä aamuna aurinko nousi
ja maalasi väreillään
uudeksi mäet ja metsät,
kadut herätti elämään.
Tänä aamuna tunsin jälleen:
mikä vapaus hengittää.
Niin kirkas on Jumalan taivas,
sulaa hiljaa sydämen jää.
Tänä aamuna ystävän käteen
voin sormeni pujottaa.
Rakkaus, niin lähellämme,
meidät löytää, saa luottamaan.
Tänä aamuna tunsin jälleen:
mikä vapaus hengittää.
Niin kirkas on Jumalan taivas,
sulaa hiljaa sydämen jää.
Tänä aamuna sunnuntairauha
ei ole vain unelmaa.
Totta se on ja se kasvaa,
kerran rauhaa on täynnä maa.
Tänä aamuna tunsin jälleen:
mikä vapaus hengittää.
Niin kirkas on Jumalan taivas,
sulaa hiljaa sydämen jää.
Puhun pienillä kirjaimilla
säv. Antti Kleemola ja Samuli Turunen
san. Arja Koriseva ja Eija Hinkkala
Puhun pienillä kirjaimilla
kun alan varoa
mitä ei ja mitä saisi sanoa.
Puhun pienillä kirjaimilla,
etten sanoisi jotain
mitä pitäisi aamulla katua.
Puhun pienillä kirjaimilla
kun tilitän tunteita.
Niistä jokainen kertoo liikaa minusta.
Mut sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin kun en oo maailman mieliksi.
Sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin, kun sinä pyydät anteeksi,
vaik’ minun pyytää pitäisi.
Puhun pienillä kirjaimilla
kun itku polttaa kurkussa
vaik’ oon hiljaisuuteen pakahtua.
Puhun pienillä kirjaimilla
kun haaveet on liian isoja.
Niistä rohkeimmat polttelee taskussa.
Mut sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin kun en oo maailman mieliksi.
Sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin, kun sinä pyydät anteeksi,
vaik’ minun pyytää pitäisi.
Mut sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin kun en oo maailman mieliksi.
Sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin kun en oo.
Sinä kuulet minua kauniisti
silloinkin, kun sinä pyydät anteeksi,
vaik’ minun pyytää pitäisi.
Puhun pienillä kirjaimilla.
Majakanvartijat
säv. Jari Latomaa
san. Kimmo Ojala
Et sinä katsomaan jää,
et kyyneleitäsi laskemaan.
Sinä tiedät sun tiesi ja useat vaarat sen.
Et sinä peloton oo,
mut tuulen kutsuun vastataan,
vaikka laulaa se kielillä vieraiden lintujen.
Sulle koko maailma luotiin.
Tiedät, että se kantaa
ja tuolla jossakin ihmeet odottaa.
Ollaanhan tähtiä toistemme yllä,
ettei pimeys valoa voita.
Kylmien tuulten keskellä
rohkeita majakanvartijoita.
Sulle koko maailma luotiin,
kyllä se kantaa.
Kai sinun mentävä on,
kai sut luotu on kulkemaan
muuttolintuna maailman laitoja selaamaan.
Jään sua odottamaan,
talvi-iltoihin kaipaamaan,
takkatulelle onnea matkaasi toivomaan.
Sulle koko maailma luotiin.
Tiedät, että se kantaa
ja tuolla jossakin ihmeet odottaa.
Ollaanhan tähtiä toistemme yllä,
ettei pimeys valoa voita.
Kylmien tuulten keskellä
rohkeita majakanvartijoita.
Sulle koko maailma luotiin,
kyllä se kantaa.
Et sinä katsomaan jää,
et kyyneleitäsi laskemaan.
Olet valmis ja tuuli sut nostaa kuin höyhenen.
:;: Ollaanhan tähtiä toistemme yllä,
ettei pimeys valoa voita.
Kylmien tuulten keskellä
rohkeita majakanvartijoita.
Sulle koko maailma luotiin,
kyllä se kantaa. :;:
Levitä nyt siipesi sun,
kyllä ne kantaa.
Anna kaikkien kukkien kukkia
säv. Toivo Kärki
san. Vexi Salmi
La la laa la la laa.
La la laa la la laa.
Anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan.
Ensisäteitään aamu antaa
jälleen kullaten taivaanrantaa.
Hymyn lämpöisen meistä jokainen nähdä saa.
Säteet kuivaa taas nurmen nukkaa,
samoin pientä kuin suurta kukkaa.
Yhtä paljon saa päivää paistattaa koko maa.
Siis saa olla tärkein sun mielestäs työs,
jos arvostat toisia myös.
Mitä teetkin sen oikein kun teet,
otat huomioon muiden tunteet.
Koita ymmärtää myöskin ystävää heikompaa.
La la laa la la laa.
La la laa la la laa.
Anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan.
Olet osanen suuren rattaan
niin kuin toisetkin tahtomattaan.
Siksi kannustain auta muita vain eteenpäin.
Liityt kohtalon suureen kulkuun.
Kerran koskikin taipuu sulkuun.
Et sä halventaa muita miettein saa itsekkäin.
Siis saa olla tärkein sun mielestäs työs,
jos arvostat toisia myös.
Mitä teetkin sen oikein kun teet,
otat huomioon muiden tunteet.
Koita ymmärtää myöskin ystävää heikompaa.
La la laa la la laa.
La la laa la la laa.
Anna kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan.
Kolehti
Kolehti kerätään vähävaraisille tamperelaisille seurakuntien Ruokapankin kautta.
Voit lahjoittaa eri maksutavoilla (MobilePay, Pivo, pankki- ja korttimaksu) nettisivun kautta:
bit.ly/ruokapankki
MobilePay-maksu numeroon 65964.
Toivotaan, toivotaan
(Che sara)
säv. Jimmy Fontana ja Carlo Pes
san. Franco Migliacci
suom. san. Pertti Reponen
En aina oikein jaksa ymmärtää,
en aina oikein jaksa ymmärtää,
kun rakkautta saa ei silti löydy haluavaa,
ei meillä riitä aikaa rakastaa.
Toivotaan, toivotaan, toivotaan,
että joskus luomme toisenlaisen maan,
että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää.
Ehkä kaukana se on, mut’ toivo jää.
En oikein usko rauhan kestävän,
en oikein usko rauhan kestävän,
Kun liekeissä taas on tää synnyinpaikka onneton,
vain toivo silloin löytää asunnon.
Toivotaan, toivotaan, toivotaan,
että joskus luomme toisenlaisen maan,
että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää.
Ehkä kaukana se on, mut’ toivo jää.
En usko minkään muun nyt auttavan,
en usko minkään muun nyt auttavan,
siis lyökää kättä viholliset, lyökää jokainen,
mä luulen silloin onnistuvan sen.
:;: Toivotaan, toivotaan, toivotaan,
että joskus luomme toisenlaisen maan,
että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää.
Ehkä kaukana se on, mut’ toivo jää. :;:
Nocturne
säv. Perttu Hietanen ja Taisto Wesslin
san. Eino Leino
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Isä meidän -rukous
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima
ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.
Kosketa minua, Henki
(virsi 125)
säv. Ilkka Kuusisto
san. Pia Perkiö ja Anna-Maija Raittila
1. Kosketa minua, Henki,
kosketa, kirkkaus!
Anna elämälle
suunta ja tarkoitus.
2. Kosketa, Jumalan Henki,
syvälle sydämeen.
Sinne paina hiljaa
luottamus Jeesukseen.
3. Rohkaise minua, Henki,
murenna pelkoni.
Tässä maailmassa
osoita paikkani.
4. Valaise, Jumalan Henki,
silmäni aukaise,
että voisin olla
ystävä toisille.
5. Kosketa minua, Henki!
Herätä kiittämään,
sinun lähelläsi
armosta elämään.
Viiva ovenpieleen
säv. Jussi Rasinkangas
san. Magnus Mali
Olen tolppa kun palloa pelataan.
Kutsuvieras, kun leikit sä kahvilaa.
Olen siellä ja täällä,
vaikket aina mua huomaakaan.
Olen välillä tyhmä ja ankara.
Liian vanha ja kaikesta ulkona.
Olen sinusta puolikas,
minut peilinä heijastat.
Me merkitään viiva ovenpieleen,
joka vuosi uudestaan.
On ensimmäiset haalenneet
ja uudet kattoon kohoaa.
Viiva ovenpieleen vuodet salaa matkustaa.
Ne meiltä karkaa yksi kerrallaan.
Olen tuuli, jos tarvitsee puhaltaa
joskus haavaan niin syvään ja sattuvaan.
Olen valona varjossa eilen,
tänään ja huomenna.
Olen kartta, jos eksyt sä matkalla.
Suojatienä sun reittisi varrella.
Olen tähtesi taivaalla,
valonkantaja usvassa.
Me merkitään viiva ovenpieleen,
joka vuosi uudestaan.
On ensimmäiset haalenneet
ja uudet kattoon kohoaa.
Viiva ovenpieleen vuodet salaa matkustaa.
Ne meiltä karkaa yksi kerrallaan.
Hiekkalaatikolta lyhyt
matka suureen maailmaan,
siitä viiva muistuttaa.
Me merkitään viiva ovenpieleen,
joka vuosi uudestaan.
On ensimmäiset haalenneet
ja uudet kattoon kohoaa.
Viiva ovenpieleen vuodet salaa matkustaa.
Ne meiltä karkaa yksi kerrallaan.
Kyynelten virta
säv. Tido Nguyen ja Reino Nordin
san. Reino Nordin
Kaikki päättyy aikanaan,
kaikki syntyy luopumaan,
kaikki tiet vie tuonelaan,
elämä liittyy kuolemaan
ja juuri siksi mä omistan
sulle laulun kauneimman.
Annoit mulle unelman,
matkan uskomattoman.
Ootko siellä kun mä tuun?
Saanko taas sua koskettaa
kohta kun kylmenee, ja värit katoaa?
Onko vielä ikuisuus,
jonka kanssas viettää saan?
Onko palkinto vain hulluus,
lupa unohtaa?
Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
hetkiä, joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin,
ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.
Uusi päivä, uusi tie,
eilisen multa aika vie
ja vaikka kuinka mä taistelen,
niin palaamaan mä pysty en.
Lehdet puissa jo havisee,
kun vielä muistan sun sanoneen
kuinka uskoit rakkauteen.
Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
hetkiä, joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin,
ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.
Kultarеunus muistoihin.
Pidä kiinni vielä hetki,
kuivaa sun kyyneleet.
Annеtaan kaikki anteeksi,
menneisyyden murheet.
Ja kun sä muutut tähdeksi,
jota ihmiset katselee,
ja kyynelten virta
kauniit kukat kastelee.
Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
hetkiä, joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin,
ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.
Vain kultareunus muistoihin.
Täällä Pohjantähden alla
säv. Petri Laaksonen
san. Turkka Mali
Täällä Pohjantähden alla
korkeimmalla kukkulalla
katson kauas kaukaisuuteen,
tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
:;: Ja alla Pohjantähden
minä tulen, minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen. :;:
Täällä Pohjantähden alla
murheita on laulajalla,
täällä kuu kumottava
on myös alakuloinen.
Täällä Pohjantähden alla
hiipii sieluun asti halla
ja tunteet tappamalla
rikki repii sydämen.
:;: Ja alla Pohjantähden
minä tulen, minä lähden
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen. :;:
Maailma on kaunis
säv. Kassu Halonen
san. Vexi Salmi
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta kuunnella metsän huminoita,
kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta valvoa kesäisiä öitä,
ja katsella hiljaisen haavan värinöitä,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
On vapautta istua iltaa yksinänsä
ja tuntea – tutkia omaa sisintänsä,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
On vapautta vaistota viesti suuremmasta,
ja olla kuin kaipua aina jatkuvasta,
ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
Kiitos
säv. ja san. Mariska
Siitä, että pakotit mut peiliin katsomaan
ja suurimmasta ihmeestä päällä koko maan.
Nautinnosta, kyynelistä, onnen sekä kivun.
Lauluista ja siitä, että siinä olet vaik’
tarpeeksesi sata kertaa, sata kertaa sait.
Käänsit minun elämässä auki uuden sivun.
Kiitos!
Lupauksista annetuista, rikotuista ja
niistä, jotka voivat joskus viel’ toteutua.
Uskosta ja toivosta ja yöstä mustimmasta.
Siitä myös, et’ kädestä mua pidit silloin kun
kuolema meit’ kulman takaa katseli ja sun
rauhasta ja siitä miten hoivaat pientä lasta.
Kiitos!
Ensisuudelmasta ja kun vihdoin tanssittiin
valssi meidän häiden, joka päättyi sinettiin.
Kolme pientä ihmettä on lahja elämältä.
Kiitos!
Enkeleitä yövuorossa
säv. Jari Latomaa
san. Mirjam Paaso
Oletko koskaan tuntenut
unelman painon olkapäällä,
sytyttänyt tuleen tuhkaa?
Oletko koskaan kävellyt
paperinohuella jäällä,
uhmannut sen varmaa uhkaa?
Astu koko sydämesi painolla,
jos elämältä vettä niskaan saat.
Kyllä se sukat kuivattaa.
Pimeä tie kotiin sut vie,
vaikka pelot huutaisivat kuorossa.
Valojen vyö maahan ne lyö.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Pimeä tie kotiin sut vie.
Ethän väsy sitkeistäkään huolista,
voimaasi vaan vahvistetaan.
Löydät ulos syvistäkin luolista.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Vaikka sä oisit paiskannut
toivosi olohuoneen seinään,
jäänyt surun seurueeseen,
sinuun voi rakkaus kadota,
niin kuin tuuli kesäheinään,
siihen pelkoon taittuneeseen.
Astu koko sydämesi painolla,
jos elämältä vettä niskaan saat.
Kyllä se sukat kuivattaa.
Pimeä tie kotiin sut vie,
vaikka pelot huutaisivat kuorossa.
Valojen vyö maahan ne lyö.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Pimeä tie kotiin sut vie.
Ethän väsy sitkeistäkään huolista,
voimaasi vaan vahvistetaan.
Löydät ulos syvistäkin luolista.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Kun sohvan nurkkaan käperryt,
mietit hiljaa mitä nyt?
Onko kaikki kohdallaan?
Sydämesi vastaa vaan.
Pimeä tie kotiin sut vie,
vaikka pelot huutaisivat kuorossa.
Valojen vyö maahan ne lyö.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Pimeä tie kotiin sut vie.
Ethän väsy sitkeistäkään huolista,
voimaasi vaan vahvistetaan.
Löydät ulos syvistäkin luolista.
Onhan enkeleitä yövuorossa.
Soi kunniaksi Luojan
(virsi 462)
säv. Jean Sibelius
san. Aukusti Waldemar Koskimies
ja Ilta Koskimies
1. Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.
2. Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?
3. Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.